Julkaistu 3.05.2010 by Maija Welling
Ei kommentteja
JE <3 LES FRANCAIS
Ranskalaiset vaihtarimme saapuivat Marseillesta Helsinkiin 5.3. perjantaina.
Ensimmäiset päivät olivat pitkiä ja täynnä kiusallisia tilanteita.
Päivä päivältä vieraat tulivat tutuimmiksi ja loppuviikosta oli syntynyt uusia pareja ja parhaita kavereita.
-Yllättävintä oli se, kuinka tärkeiksi ranskalaiset tulivat! Osasin kyllä aavistaa, että tulisi tippa linssiin ja vähän ikävä, mutta nyt tuntuu ihan kamalalta, enkä odota mitään niin kovaa kuin sitä reissua Marseilleen. Yllätyin myös siitä, kuinka paljon draamaa ehti syntyä viikon aikana…
-Kulttuurieroja oli yllättävän paljon! Ranskalaiset söivät ihmeellisinä aikoina, välillä huomaamattoman vähän, ja välillä todella paljon. Pojat olivat kaikenlisäksi niin herrasmiehiä etteivät vastanneet kysymykseen ’Onko sinulla nälkä?’, vaan kysyivät ’Onko sinulla?’. Kun Suomessa tervehditään opettajaa, sanotaan usein ’moi ope’ ranskassa sanotaan ’bonjour madame’, eli ’hyvää huomenta rouva/herra’. Jos joku suomessa sanoisi niin, pidettäisiin häntä vähintäänkin outona. Noh, siellä se on tapana anyway.
-Reissulta opin paljon! Osaan paljon enemmän sanoja, ja osaan lausua paremmin.
Kun koko ajan joku puhui ranskaa, oppi poimimaan oudosta lauseesta sanat, ja yhdistämään niistä jotain järkevää. Ranskan kielitaito kehittyi todella paljon.
-Keksin vain yhden negatiivisen puolen, joka on se, että ranskalaiset lähtivät, ja jäi kova ikävä. L
Emilia Hämäläinen 8c
OH merde!
Yllättävintä?
- miten paljon draamaa syntyi näin lyhyessä ajassa ja kuinka mukavia ranskalaiset olivat.
Kulttuurieroja?
- Ranskalaiset söivät miten sattuivat ja antoivat poskipusuja, siinä suurimmat erot. He myös söivät ja kävelivät todella hitaasti.
Mitä opin?
- Ranskalaiset opettivat monenlaisia hyödyllisiä sanoja ja lauseita, kuten: PUTAIN!
Negatiiviset puolet?
- viikko oli ehdottomasti liian lyhyt aika!
Dani Lundel 8c
Viikko à la Suomi
Yhdeksän päivän ajan koulussamme vieraili luokka Ranskan Marseillesta. Viikko kului hyvin nopeasti, eikä kukaan halunnut heidän lähtevän.
Perjantaina lentokentän terminaalissa T2 kuhisi joukko kahdeksasluokkalaisia A1-ranskan lukijoita. Tunnelma oli jännittynyt eikä odotuksesta meinannut tulla mitään. Viimein kun vaihtarimme saapuivat, oli sähläys huipussaan. Laput lentelivät sinne tänne, ja nauru raikui pitkin terminaalin seiniä. Lopulta tunnelma rauhoittui ja kaikki saatiin oikeisiin koteihin.
Loppuviikko sujui ilman ongelmia. Retkemme kohdistuivat meren ääreen, kuten Vuosaaren satamaan sekä merelliseen kävelyretkeen Helsingin keskustassa. Aurinkokin suosi meitä useaan otteeseen.
Viikon aikana olimme isolla porukalla viettämässä iltaa aina jonkun kotona tai sitten vaan Apajassa. Näin tutustuminen kävi helpommin eikä kukaan jäänyt yksin.
Perjantain disko kruunasi koko viikon, ja sitä olikin odotettu. Kiitos opettajillemme, jotka jaksoivat järjestää tämän.
Vaikka olimme hyvin läheisiä ranskalaisten kanssa, kulttuurierojakin löytyi. Syöminen tuotti suurimman tuskan. Ranskalaiset syövät vain pari kertaa päivässä, ja me syömme melkein koko ajan. Aina kun tarjosimme heille ruokaa, he kieltäytyivät, koska heillä ei ollut nälkä. Illalla piti sitten tehdä heille jotain pientä naposteltavaa.
Viikon aikana opin, miten läheisempiä ja ystävällisempiä ihmisiä meidän pitäisi olla saavuttaaksemme yhtä hyvän ilmapiirin kuin heidän keskuudessaan vallitsi.
Surullisinta reissussa oli, että yhdeksän päivää oli aivan liian lyhyt aika ja se että ikävä on kova. Ei olisi uskonut, että meistä tulisi näin läheisiä niin lyhyessä ajassa.
Pauliina Kontio 8c
La semaine avec les francais
= viikko ranskalaisten kanssa
Maaliskuun 5. päivänä kaikki kahdeksasluokkalaiset ranskanlukijat odottivat paniikissa terminaali 2:ssa. Suurin osa kyseli viime hetken ohjeita opettajilta ja kirjoitti ylös ranskankielisiä lauseita, joita saattoi tarvita seuraavien kymmenen päivän aikana. Koko viikko tuntui olevan käsikirjoitettu.
Kun sitten ranskalaiset ilmestyivät edessä olevista ovista, paniikki unohtui ja kaikki ohjautuivat oman vaihto-oppilaansa luo tervehtimään ja toivottamaan hänet tervetulleeksi Helsinkiin. Automatkalla lentokentältä kotiin huonosti englantia puhuvan vaihto-oppilaan kanssa tuntui siltä, että tästä tulee vielä pitkä viikko. Alkukankeuden jälkeen asiat alkoivat kuitenkin luistaa paremmin ja kymmenen päivää oli ohi hetkessä.
Uskon, että sekä ranskalaiset että suomalaiset oppivat paljon eri maiden nuorten kulttuurista tämän projektin aikana. Opin esimerkiksi, kuinka erilaiset ruokarytmit täällä on verrattuna Ranskaan. He syövät aamiaiseksi korkeintaan jonkun hedelmän ja juovat kaakaota tai lämmintä maitoa. Sitten puoli kahdentoista aikaan kun söimme lounasta koululla, jos ruoka ei ollut heidän mielestään maailman parasta, he söivät hieman riisiä ja ehkä vähän salaattia tai leipää. Ranskalaiset panostavat illalliseen, jonka he syövät vasta yhdeksän jälkeen illalla. Ei ihme, että he eivät ole nälkäisiä aamulla. Ruokarytmin erilaisuuden lisäksi ranskalaiset ovat todella hitaita kävelemään. He ihmettelivät jatkuvasti, miksi kävelemme niin nopeasti ja kun käskimme heitä kiirehtimään bussiin, jokaiselle sai huutaa erikseen dépechê-toi! (=kiirehdi!)
Kuitenkin kaikista arjen askareitten erilaisuudesta huolimatta yllätyin, miten samanlaisia nuoria me kuitenkin olimme. Saimme tämän viikon aikana paljon uusia ystäviä ja odotamme malttamattomina, kun näemme heidät taas Marseillessa. Ja kyllä se yhteinenkin kieli loppujen lopuksi löytyi: elekieli ja ”franglais” (=”ranglanti”, mikä on englannin ja ranskan yhteiskieli J)
Fanni Reitala
Kun ranskalaiset olivat saapuneet Suomen lentokentälle, odotimme ranskanlukijoiden kanssa heitä terminaali kakkosessa. Saimme odottaa hyvän ajan, ennenkö kohtasimme omat vaihtarimme.
Ensimmäinen ilta oli täynnä kiusallisia hetkiä, lähtien siitä kun oma vaihtarini oli valmis antamaan poskisuudelman, johon en osannut varautua. Mikä johti meidät kiusalliseen tilanteeseen…
Seuraavina päivinä huomasin jotain erittäin kummallista. Tiesin että Ranskalla on iso ruokakulttuuri, jonka myötä odotin heidän syövän ja nauttivan ruuasta kunnolla. Mutta vaihtarini ei syönytkään odottamallani tavalla, omani ei syönyt kunnon annoksia ruokia. Tiedostin myös sen että nuoret rakastavat roskaruokia. Aina kun kysyimme what would you like to do now? niin he vastasivat Le Mcdo ! Suomen ja Ranskan kulttuuri eroavat toisistaan siten, että ranskalaiset käyttävät paljon aikaa asioiden suorittamiseen. Kun taas suomalaisille ominaista on se, että me haluamme suoriutua kaikesta nopeasti ja varmasti.
Ajattelin ensimmäisenä päivänä että viikosta tulisi erittäin pitkä ja täynnä ahdistavia tunteita sekä kiusallisia hetkiä. Mutta niinhän se olikin täyttäen kaikki odotukseni. Näin jälkeenpäin mietittynä viikko hurahti silmien edessä keräten hyviä muistoja, sekä opin muutamia uusia sanoja. Viikon aikana tuli myös käytettyä enkkuranskaa, joka oli aika kätevää.
En voisi sanoa viikosta mitään negatiivista, se oli NIIN täydellinen! Raikuvat aplodit ja kiitokset ranskanopettajillemme!
LIXIA HURRI 8c
Ranskalaiset vaihtarimme
-Yllättävintä ranskalaisissa oli, että he tekevät kaiken hitaasti ja he eivät syö mitään.
-Opin ranskalaisilta paljon paikallisia kirosanoja ja muita hauskoja sanoja
-Negatiiviset puolet:
-Ranskalainen valtasi telkkarimme, playstationimme ja tietokoneemme
-Myöhästyttiin monesta paikasta, koska ranskalainen tekee aina niin
kauan lähtöä ja kävelee todella hitaasti
-Hän ei olisi aina välttämättä jaksanut osallistua aktiviteetteihin, vaan
olisi halunnut jäädä pelaamaan playstationia
=>Loppujen lopuksi huomasin, että ranskalaiset nuoret ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset nuoret =).
Onni
Viikko ranskalaisten parissa
Nyt kun on jo kulunut aikaa ranskalaisten vaihto-oppilaiden lähdöstä, on tunnelmat erilaisia kuin ennen tapaamista. Viikolla huomasi, kuinka ranskalaiset nuoret ovat melko samanlaisia kuin suomalaiset nuoret, paitsi että ranskalaiset kuitenkin näytti vähän enemmän ranskalaisilta.
Kulttuuriset erot olivat lähinnä sitä, että ranskalaisilla oli tapana kävellä punaisia päin ja tehdä kaikki asiat hyvin hitaasti. Ranskalaiset olivat myös melko kovaäänisiä, mutta olihan joukossa joku hiljaisempikin.
Hauskan viikon jälkeen negatiiviseksi asiaksi jäi, että ranskalaisten kanssa pidetty ohjelma meni lähes kaikkien oppituntien päälle ja useissa aineissa ollaan nyt vähäsen jäljessä.
Henri Rosenquist
HELSiNKi-MARSEiLLE ’10
5.3.2010 he saapuivat. Ranskalaiset vaihto-oppilaamme.
Kukaan ei oikein tiennyt, mitä odottaa, kun he astuivat T2:n ovesta ulos. Itse ainakin jouduin heti antamaan ranskalaisen poskisuudelman omalle vaihtarilleni. Lähdimme melkein heti kotia kohti. Jo heti ensimmäisenä iltana juttelin vaihto-oppilaani kanssa paljon, sillä hän osasi todella hyvin englantia, mikä kuulemani mukaan ei ollut yleistä näiden ranskalaisten keskuudessa.
Seuraavien päivien aikana huomasin, että ranskalaiset ovat monella tapaa erilaisia kuin suomalaiset. Heillä ei koskaan tunnu olevan kiire mihinkään, he eivät syö aamuisin (paitsi oma vaihtarini joka söi melkein mitä tahansa) ja he pesevät hampaat melkein joka kerta ruokailun jälkeen. Opin myös uusia asioita Ranskasta, esimerkiksi sen, että Ranskassa liikennevalot eivät pidä ääntä ja ainakin Marseillessa bussit ovat hitaampia ja hieman pienempiä kuin Helsingissä.
Kiinnostavaa oli myös se, mitä he tiesivät suomalaisista. Vaihto-oppilaalleni oli kerrottu, että suomalaiset ovat sulkeutuneita, juovat paljon alkoholia ja he asuvat kaukana toisistaan.
Peppina Pällijeff
| Kategoria Suomi - Marseille-vaihto
